torstai 21. huhtikuuta 2016

Mike Rockyway vol. 1

Näin Cosvisionin tulon aikaan, aion toteuttaa viimeinkin raa'an rakkaan Miken. Näin 2 päivää ennen conia onkin viimein hyvä alottaa tekee cossia WOOT! Onneks olin joskus tehnyt kengät ja kepukan, sekä muut sälät pystyikin jo ostaa valmiina, joten voin keskittyä jakun ja hatun tekemiseen. Tosin tässä samalla piti ihanasti yllättäen siivota, koska sunnuntaina on ensimmäinen näyttö, kun talo myyntiin pistettiin. Kiinteistövälittäjän mielestä mun huone on lastenhuone.


Kengät ostettiin eBaysta ja maalasin niihin salmiakkikuviot. Helppo nakki! Tosin muistaakseni kokeilin nerokkaana pistää maalarinteippiä pistämään rajat, mutta se vain teki asiat huonommaksi 8D Älkää siis käyttäkö maalarinteippiä, ellette oikeesti tiiä mitä teette.




Tän kävelykepin tein tosi hämärästi. Koska se oli ontto, täytin sen sisäosan sementillä ja reiän peitin retkipatjalla. Lopuksi maalasin keltaisella sen mitä piti.


Operaatio peruukki:




Sitten se jakku.... ...... Pls, somebody hold my heart.


Alotin tekee kaiken ihan väärin jo kaavoissa. Kun piti piirtää hihaa, piirsinkin vahingossa toista etusivukappaletta uudestaan.

Perkele!
Eipä onnekkuus tähän lopu. Kun sain raahattua ystävän auttamaan minua, niin onnistuin dibbaamaan mustan kankaan koiran vesikuppiin. Noh, onneksi ei tämä meitä estänyt ja jatkoimme cossin tekemistä.


Kuten kuvasta huomaa, siinä vähän kävi niin, että ystäväni teki melkein kaiken työn mun puolesta. En tiedä miten, mutta kuulemma niin käy aina hänelle. Ja koska käytimme naisten jakkukaavoja (ja koska tietääkseni Mike ei ole nainen), jouduimme teippaamaan vähän kaavoja yhteen, ettei tulisi liikaa tissitilaa Mikelle.


Ja sitten jotain yritimme keksiä, miten erottelemme valkoisen ja mustan osat toisistaan. Joltain tältä se suunnittelu näytti:


Ja kun yritin asentaa ompelukonetta valmiiksi, tottakai mä möhlin oikein taidokkaasti tiputtamalla kaikki puolat lattialle. Kuvassa ehdin jo jonkun verran keräämään niitä. Lisäksi yksi puolista meni rikki. Heitin sen suoraan roskiin.



Työympäristö oli siisti, kuten joka cossaajalla kuuluu olla.


Ja koska ystäväni alkoi ompelemaan asuani, nälissäni päätin tehdä meille pizzaa! Kyllä, työn tärkein vaihe, josta täytyy mainita työnteon yhteydessä.


Kyllä minäkin tein töitä cossini eteen! Olkaa ylpeitä minusta!


Aloitin leikkaamaan ensin itse.


Sitten ystäväni tuli avuksi, koska mietimme nuppineulojen tarpeellisuutta.


Kaavojen hihat olivat niin leveät, että päätimme leikata saumavarat pois tehdäksemme hihoista kaveammat.


Ja sokerina pohjalla: Teimme etukappaleet molemmat väärin päin ja jouduin ratkomaan niistä toisen.



Ja nyt nukkumaan. Huomenna jatkuu ompelu! Ja ystävälle suuri kiitos avusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti